Mihin menet ihminen?

atlas-green-1507.jpg

Törmäsin opintojen puitteissa Rahel Jaeggin mielenkiintoiseen teokseen Alienation (2014). Alienation on suoraan käännettävissä vieraantumiseksi ja käsitteen tausta on marxilaisessa ajattelussa. Marx käytti vieraantumisen käsitettä kuvatessaan ihmisen tunnetta erillisyydestä suhteessa omaan työhön, sen prosesseihin, lopputuloksiin sekä työyhteisöön. Itselleni vieraantuminen oli tuntematon käsite, mutta kirjaa lukiessa vieraantuminen alkoi vaikuttaa erinomaisen hyödylliselle termille nykyajan työelämän ongelmien ymmärtämiseen.

Marx kuvaili vieraantumista eräänlaiseksi kaksoismenetykseksi, jolloin ihminen menettää yhteyden sekä oman ihmisyytensä että maailman välillä. Vieraantumista voisi kuvata myös tilanteeksi, jolloin yksilöllä on kalvava tunne, että joku asia (tai kaikki asiat) eivät ole niin kuin niiden pitäisi olla. Tämä huomio tulee usein vastaan, kun juttelee uramuutoksen tehneiden ihmisten kanssa. Periaatteessa kaikki oli hyvin, mutta ei kuitenkaan ollut. Tunnetta voi kuvailla eräänlaiseksi epätietoisuudeksi ja hämmennykseksi: jotain pitäisi muuttua, mutta mitä? Saadakseen vastauksen kysymykseen, ihminen joutuu tekemään hyvinkin tarkkaa analyysia omasta elämästään, arvoistaan ja motiiveistaan.

Vieraantuminen käsitteenä Marxin kirjoituksissa liitettiin lähinnä ruumiillista työtä tekeviin työläisiin, mutta nykyaikana se sisällöltään hyvin kuvaa myös asiantuntijatyössä vastaantulevia kokemuksia ja ylipäätään modernin ihmisen eksistentiaalista elämän pohdintaa. Yhtenä keskeisenä syynä vieraantumisen kokemukseen Jaeggi määrittelee ihmisten kyvyttömyyden (joka on usein tiedostamatonta) johtaa omaa elämäänsä tai tehdä tietoisia päätöksiä koskien oman elämän suuntaa.

Esimerkkinä Jaeggi käyttää lahjakasta matematiikan tutkijaa, miestä, joka ajautuu avioliittoon rakastumisen myötä ja sitä kautta lapsiperheen elämään poikamies-tutkija -elämästään. Jossain kohti mies huomaa olevansa perhe-elämän ja työelämän vaatimusten puristuksessa ikään kuin huomaamattaan. Samalla hän tuntee olevansa vieraantunut itsestään sekä siitä mitä hän joskus oli. Jaeggin mukaan ongelma ei ole siinä, etteikö mies olisi halunnut vaimoaan ja lastaan, vaan kokemuksesta, että hän ei itse tietoisesti tehnyt valintojaan.  

Tässä tullaan yhteen keskeiseen vieraantumisen syyhyn: teemme asioita, koska tyydytämme muiden tarpeita ja odotuksia tai teemme päätöksiä tiettyjen tunnetilojen vallassa. Ihmiset siis lähes vahingossa päätyvät erilaisiin elämäntilanteisiin, ikään kuin ajattelematta oman elämänsä kulkua.

Mikä tähän sitten olisi vastalääke? Ainoa konsti lienee, että säännöllisin väliajoin kysyy itseltään rehellisesti, missä on ja mihin haluaa mennä, olipa kyse työ- tai yksityiselämästä. Näillä kysymyksillä toivottavasti välttää tilanteen, jossa huomaa ajautuneensa elämään jonkun muun kuin itsensä näköistä elämää.