Työ muuttuu, kaikki muuttuu

kuva1.jpg

 

”Menettääkö suomalainen todellakin mielenterveytensä, jos ei saa työskennellä? Työn väheneminenhän on pääsy paratiisiin! Ei ihmisen elämän tarkoitus ole vain käydä töissä, maksaa asuntolainaa ja kuolla nuorena.”

Tulevaisuustutkija Ilkka Halava, Helsingin Sanomat 17.3.2016

Viimeiset 40-vuotta on povattu perinteisen palkkatyön katoamista, mutta yhä edelleen suurin osa työssäkäyvistä tekee kokoaikaista palkkatyötä.  Digitalisaation ja robotiikan vyöry kuitenkin pakottaa meidät kaikki miettimään uudelleen työtä ja sen merkitystä.

Näyttää väistämättömälle, että kaikille ei tule riittämään työtä tulevaisuudessa, ei ainakaan siinä merkityksessä, miten olemme työn tähän asti ymmärtäneet. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA on ennustanut jopa kolmasosan suomalaisista työpaikoista häviävän kahden tulevan vuosikymmenen aikana. Sitran Mikko Mäenpää kuitenkin toteaa, että ihmisten ja teknologian välinen kilpailu työpaikoista ei ole nollasummapeliä. Osa työpaikoista tulee häviämään, mutta uusia työpaikkoja myös syntyy. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että työmarkkinat ovat vahvasti polarisoitumassa myös Suomessa. Korkeapalkkaiset ja pienipalkkaiset työt tulevat lisääntymään, mutta keskipalkkaiset työt vähenevät huomattavasti. Suomessa myös siis voidaan perustellusti puhua kutistuvasta keskiluokasta.

Siirtyessäni itse vuonna 2003 työelämään, oli toistaiseksi sopimus lähinnä lottovoittoon verrattava saavutus. Kuitenkin jo 1990-luvun lamavuosien myötä keskusteluun oli vahvasti nousseet epätyypilliset työsuhteet ja yleensä niiden kehnous ja epäoikeudenmukaisuus nimenomaan työntekijän näkökulmasta. Epätyypillinen työsuhde on pitänyt sisällään suurin piirtein kaikean muun työn paitsi perinteisen, vakituisessa palkkatyössä tehtävän kokopäiväisen työn. Näin ollen kaikki määräaikaiset työt, osa-aikaiset työt, freelance -työt, vuokratyö ja kotona tehtävä työ on muun muassa määritelty epätyypilliseksi työksi. Erityisesti nuoret ja naiset on liitetty epätyypillisen työn myötä epäsuotuisaan markkina-asemaan. Nyt kuitenkin epätyypillisyys on arkipäivää monelle ja osalle se on myös tietoinen valinta. Oletus, että pelkästään toistaiseksi voimassa oleva työsopimus takaisi tyytyväisen työntekijän, alkaa olla liian yksioikoinen.

Keskustelua työstä ja sen muutoksesta ylipäätään leimaa usein ongelmallisuus ja vaikeudet. Kuitenkin tämä näkökulma on liian kapea tulkitsemaan käsitystä työn tekemisen (tai tekemättömyyden) tulevaisuudesta. Selkeästi nyt aletaan olla siinä vaiheessa, että myös muita vaihtoehtoisia työn ja ansainnan malleja kuin perinteinen kokopäiväinen palkkatyö tarvitaan.